Kuulin ohimennen vihiä eräästä kuppilasta, Pub Vinyylistä. Se jäi kaiveleen mun mieltä, koska
sen sijainti kuulosti erikoiselta. En ollut ikinä törmännyt siihen,
vaikka sielläpäin olin paljon kulkenut. Oli siis pakko lähteä etsimään
sitä.
Ei ollut kyllä helppo löytää kuppilaa. Jos en olisi ollut varma sen olemassa olosta, olisin jättänyt etsinnät kesken, sen verran jouduin kierteleen ja kaarteleen ennen kuin sen sattumalta bongasin. Oi mutta kuinka suloiselta se vaikuttikaan! Ihana pieni kuppila omassa ylhäisyydessään vanhojen omenapuiden keskellä. Täytyy kyllä joku ilta mennä kurkkaamaan sisälle. Voi että mä toivon sen olevan lämminhenkinen ja mukava paikka! En kestä, jos se on vaan perus räkälä tiettyn tyyppisine kanta-asiakkaineen. Peukut pystyyn! Kerron mimmonen se on, kunhan pääsen siellä käymään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti