Sienestäjä / Säilöjä

 

Sienestäjän kulta on kanttarelli

Löysin niitä mökiltä muutama viikko sitten kantapaikasta pari ja ihan uudesta paikasta paljon enemmän. Uuden paikan tosin huomasi mieheni, jonka kanttarellisilmä on alkanut kehittyä.

Kasa kanttarelleja päätyi pannulle, kastikkeeski.

Muutama viikko sitten kävin ihan oikealla sieniretkellä ihan oikean sienioppaan ja tietysti Vihreän idean Marttojen kanssa. Reissu oli antoisa kylmyydestä ja valtavasta sateesta huolimatta. Opin tunnistamaan kangasrouskun ja melkein kangashaperonkin. Poimin suppilovahveroita ja pari kanttarellia sekä vinon pinon niitä kangasrouskuja. Opin, että rouskuja tulee ryöpätä 5-10 minuuttia niiden voimakkuudesta riippuen ja että haperot menevät suoraan pannulle. Herkkusieni on valkoinen ja muistuttaa vähän valkokärpässientä, mutta herkkusienessä on rusehtava heltta, kun taas valkokärpässieni on kokonaan valkoinen. En uskalla tosin yksin poimia herkkusieni yksin ilman asiantuntijaa. Olen edelleen tosi arka sienten suhteen, jos en tunnista niitä ihan varmasti. Hyvissä, syötävissä rouskuissa yksi tuntomerkki on valkoinen "maiti"/neste, jota sienen alapuolelta tihkuu.

Voivoivoi, sieniä on valtavasti ja kaikki näyttävät luonnossa niin eriltä kuin kuvissa. Pääasia on, että poimii vain sieniä, jotka varmasti tunnistaa!

 Kuvan sienet ovat muistaakseni haperoita??

Olen innostunut tänä syksynä säilömisestä (viime syksynä innostukseni oli kutominen, kuten ehkä muistatte ;) ). Tein omenahilloa jokin aika sitten ja siitä tuli herkullista, makeaa, imelää, hapanta. Loistavaa luonnonjogurtin kera. Säilöin myös keräämäni kangasrouskut. Niitä en ole vielä uskaltanut maistaa. Luulen niiden olevan yyyyber suolaisia. Ryöppäsin eli kiehutin niitä 10 minuuttia (kangasrousku on se voimakas sieni), joka jälkeen huuhtelin kylmällä vedellä ja purkitin merisuolan kanssa (valtavasti merisuolaa sienten määrään verrattuna eli varmaan ihan liikaa). Laitoin purkkiin "painoksi" vedellä täytetyn pakastepussin, koska olin hankkinut vain suuria lasipurkkeja suuren saaliin toivossa.

Viime lauantaina kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni Paholaisen hilloa, joka reseptin nappasin Martta-lehdestä. Se oli hyvää, tosin kolme suht isoa chiliä ilman siemeniä oli meidän makuumme liian mieto. Eli ensi kerralla voi mukaan laittaa muutaman siemenenkin. Tässä ohje suoraan lehdestä:

 

Kokeilemisen arvoinen resepti!